Asila

Asilan kylä sijaitsi Laatokan rannalla juuri Kokkolanjoen suulla ja oli Laatokan Karjalan kauneimpia kyliä. Luonto oli kaikin puolin rehevä ja kaunis, sen kauneutta tehostivat lehtojen laeista siintävän Laatokanlahden Rasinselän kirkkaat vedet. Kylän keskellä purki Kokkolanjoki vetensä Laatokkaan n. puolen kilometrin pituisessa Asilan koskessa, jonka putouskorkeus oli n. 3 m. Koskessa oli kolmen kiviparin mylly , sirkkelisaha sekä pieni sähkövoimalaitos ja pärehöylä, mitkä kaikki kävivät kosken vesivoimalla.

Asilaan on Hiitolan asemalta n. 15 km, josta 13 km Käkisalmeen vievää valtatietä ja 2 km hyväkuntoista kylätietä. Asilan kokonaispinta-ala oli 525 ha ja siitä 55 ha peltoa. Kylän nimi Asila johtunee vanhasta paikallisesta  sukunimestä Asi, Asinen  tai Asi­ kainen. Eräs mahdollisuus Asila-nimen perustaksi olisi appelatiivi asikko, mikä on merkinnyt lohensukuista kalaa , taimenta, jota Asilankoskesta on pyydystetty ikimuistoisista ajoista alkaen. Asilan kylän vanha keskipiste oli Asilan kartano, entinen lahjoitusmaatila, jonka lampuoti-tilat valtio osti 1878 alustalaisten lunastettavaksi. Ennen lampuoti tilojen irrottamista tilan kokonaispinta-ala oli n. 5000 ha ja se käsitti kolme kylää.

Asilan hovi oli ensimmäinen niistä  ruotsinvallan aikaisista kruununtiloista, minkä Pietari Suuri lahjoitti jo suuren Pohjan sodan kestäessä 1711, siis jo 10 vuotta ennen 1721 tehtyä Uudenkaupungin rauhaa. Hollannista Venäjän palvelukseen siirtyneelle tykistön upseerille everstiluutnantti  C.W.de Henninille, mikä lahjoitus vahvistettiin uudelleen  Katarina  I:n käskystä 1723 syyskuun 6 p:nä samana vuonna Hennin sai näin kuuluvan ukaasin.

”Hänen Korkea n senaattinsa välityksellä ilmoittanut Viipurin kanslialle, että kenraalimajuri Hennin on niiden töiden palkaksi, mitä hän on tehnyt Siperiassa vuoriteollisuuden hyväksi saava Asilan  alueen maatilat  Hiitolan  pitäjästä Käkisalmen kihlakunnasta. V. 1728 revisiokirjan mukaan lahjoitukseen sisältyivät 103 ¼ arvioruplaa, 84 ¼ arviopäätä, 67 maatilaa, 8 populi- ja 2 loisperhettä, siis Asilan, Hiitolan, Raivattalan ja Veijalan kylät sekä osia Kilpolasta.

Kartanon päärakennus oli rakennettu herraskartanotyyliin 1800-luvun keskivaiheilla , jolloin kartano eli vielä vanhaa  loisto- kauttaan. Vielä 1812 Asilan kartano oli ev.ltn de Henninin perillisten Philip von Henninin ja veljensä Axelin, hovineuvoksetar Anna von Henninin omistuksessa. Heille vahvistettiin vanhan Suomen muuhun Suomeen liittämisvuonna 1812 vanhat omistukset, mutta niistä myytiin sittemmin osia kauppias Feodor Siitoselle ja lautamies Matti Pösölle sekä majatalonpitäjälle Johan Karjaliselle. Siitonen sai näin ajanjaksomme lopulla Asilan, Hiitolan, Kilpolan ja Kylälahden. Myöhemmin Asilan kartano joutui tilanomistaja Alexis Siitosen ja hänen vaimonsa Amalian haltuun. Asilan seuraavat omistajat tämän vuosisadan alussa olivat venäläisiä.

Tila oli lyhyen ajan sisällä Gurovien, Dakserhoffien ja Serikovien suvuilla. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa 1914 joutui herra Vladimir Dakserhof Venäjälle sotaan ja sinne hän hävisi. Tila rappeutui nopeassa tahdissa. Rouva Dakserhof kuoli Asilassa ja hänet haudattiin Tiurulan kreikkalaiskatolisen seurakunnan hautausmaahan, Vuodesta 1920 lähtien Asilan tilan omistivat Antti Vainio ja hänen vaimonsa. He panivat tilan kuntoon. V. 1928 he kunnostivat vanhan kivinavetan nykyaikaiseksi rehukouruin ja automaattisin juomakupein varustetuksi navetaksi, jossa oli tilaa 40 lehmälle. V. 1930 tilalla oli 30 lehmää, sonni, 8 hevosta sekä sikoja ja lampaita.

Hilja Kokko on kertonut Asilaan liittyvän tarinan: ”Jos ol musta hevone sanotti et se ol Asila venäläise.” Tämä ajoi aina mustan hevosen vetämissä vaunuissa. Kotiseutunsa idyllisen kauneuden on Ida Poutiainen kuvannut runossaan ”Kevät Hiitolassa”, jossa hän mm. näin:

”Seisoin kerran iltana keväisen
Alla kotoisen pihlajapuun
Loin katseeni lahdelle Laatokan
ja unohdin kaiken muun.

Siinä hiljaa, niin hiljaa mä kuuntelin
Kuin Asilan koski pauhaa
Sen kupeessa mylly pienoinen
kai piirakkajauhoja jauhaa.”

Lähteet

Hiitolan pitäjän historia
Hiitolan kylähistoria